Au paireilu ja ystävät

Ensimmäinen ajatus, joka monille au pairiksi aikoville tulee mieleen, on: mitä jos en saa kavereita? Oli au pairina sitten yhden kuukauden tai kokonaisen vuoden, ainakin useimmat toivoo, että saisi uusia kavereita. Osa toivoo paikallisia, joiden kanssa vois ehkä harjotella kieltä, osa taas toivoo omanmaalaisia, jotta pääsis kunnolla höpöttelemään ilman minkäänlaista pinnistelyä. Mä oon tähän mennessä tajunnut, että sillä ei oo oikeestaan mitään väliä, minkä maalaisia ne kaverit on. Tärkeintä on, että ois ees yks about samanikänen tai sitten samanlaisessa tilanteessa oleva henkilö, jonka kanssa vaihtaa fiiliksiä ja jutella mistä ikinä haluaakaan.

Mulla on käynyt tosi hyvä tuuri. Mä asun Madridissa, joka on au pairien luvattu kaupunki. Facebookin Au pairs Madrid 2015 -ryhmässä on yli 2500 jäsentä. Kaikki niistä ei tietenkään oo au paireja, koska ryhmään voi liittyä kuka tahansa - mutta toisaalta, eihän kaikki Madridin au pairit myöskään oo tossa ryhmässä, saatika edes Facebookissa. Meitä on siis oikeesti täällä _paljon_. Jo ennen lähtöä tiesin, että tulis olemaan helpompaa tutustua muihin au paireihin, kuin paikallisiin. Sen takia oon ihan ilonen, että meitä on täällä näin paljon.

Kesällä juttelin yhden suomalaisen tytön kanssa, joka oli sillon au pairina tässä kylässä, jossa mä asun. Se kerto mulle, että täällä oli sillon noin 10-15 au pairia. Siis tässä pienessä 10 000 asukkaan kylässä, jonka kävelee päästä päähän puolessa tunnissa! Jo sillon tiesin, että ystävien saaminen ei tulis olemaan ongelma. Tällä hetkellä täällä on mun lisäks neljä au pairia, joista mä tiedän. Osan kanssa meistä on tullut tosi hyviä kavereita, ja se on oikeesti hassua, miten lyhyessä ajassa se voi tapahtua! Eilen illalla istuttiin Allyn keittiössä ja mm. kuunneltiin latvialaista musiikkia ja katottiin Youtube-videoita Lordin musavideoista Kimi Räikkösen parhaisiin letkautuksiin. Ja naurettiin niille vedet silmissä.

Aluksi mä toivoin, että olisin täällä tutustunut lähinnä paikallisiin, jotta pääsisin harjottamaan espanjaa. Ja niin mä oonkin tutustunut jo joihinkin - ja toivon yhä tutustuvani lisää. Mutta oon tajunnut myös sen, että esimerkiks se suomenkin puhuminen on sen verran ihanaa, että oikeen mielelläni hengaan myös suomalaisten kanssa, eikä siinä oo mitään väärää. Kyllä mä opin sitä espanjaa koko ajan tosi hyvin, ihan vaan asumalla tässä perheessä. Oman ikästen paikallisten kanssa hengailu on sit vaan plussaa.

Oon tosi ilonen näistä mun kavereista täällä kylässä - ja myös surullinen, että Ally on lähdössä jo reilun viikon päästä. No, onneks mulla on mun ihana suomalainen vahvistus Roosa jouluun asti, ja latvialainen Ricards (joka muuten ties kaikki ulkomailla kuuluisat suomibändit, jes) on täällä aina toukokuuhun asti! Plus sit tietty kaikki muut tyypit myös tän kylän ulkopuolelta, joihin oon tutustunut - ja joihin tuun vielä tutustumaan. Mutta yks asia minkä oon myös tajunnut, on se, että täällä myös se yksin oleminen on ihanaa. Ei sillä, oon mä aina tykännyt viettää paljon aikaa myös yksin, mutta täällä jotenkin se vielä korostuu - kun on niin paljon kaikkea uutta nähtävää ja koettavaa, ei edes haittaa, vaikkei aina olisikaan kaveria mukana. Ne on vaan se kirsikka kakun päällä tässä kaikessa!

Onerva

Ps. Ally, in case you're wondering why your name appears there - I basically just said I've made some good friends here and that it's sad that you're leaving soon! But at least I know where to stay when I come to England. ;)