Jepadijee

1. Yks aamu oli sairaan hieno pinkki taivas, mut eipä ollu näköjään mun kännykän mielestä. No, ihan nätiltä se näyttää silti.
2. Pussikaljottelemassa ennen baariin menoa. Oon saanu sellasen käsityksen, että kyseinen touhu on täällä vähän harvinaisempaa, tai ei ainakaan yhtä yleistä kun Suomessa - voi kyllä johtua siitä, että kuulemma siitä rapsahtaa sellaset kuudensadan euron sakot jos jää kiinni poliisille :D Että ehkä niin moni ei sitten halua ottaa sitä riskiä. Plus tietty nyt voi olla illalla jo sen verran viileetä, että espanjalaiset ei halua enää istua ulkona - truu suomalainenhan nyt pussikaljottelee tammikuussakin ilman mitää ongelmaa.
3. Pakollinen baarin vessa -kuva.
4. Nää kaikki kolme viimesintä kuvaa on siis samalta illalta, ja oli kyllä ehkä paras ilta täällä mitä on tähän asti ollut. Kuten taisin aiemmin mainitakin, oltiin taas Álcalassa, Allyn viimesen viikonlopun kunniaks. Ja meillä oli niiiiin kivaa!! Lämmöllä tuun varmasti muistelemaan tota iltaa (tai no yötä, kun lähettiin tosiaan vasta siinä kahentoista aikaan) vielä pitkään ja jo nyt on ikävä Allya ♥

1. Nyt on kyllä niin huikee kuva, ettei mitään rajaa. Lauantai-iltana kiivettiin illalla Allyn ja Ricardsin kanssa yhelle kukkulalle ihastelemaan Daganzon ja muiden lähikylien valoja. Oli muuten niin kauhuleffaskenaariot siinä kävellessä sinne ja myös paikan päällä, voitte vaan kuvitella kuinka pilkkopimeetä on tohon aikaan jossain pelkkien peltojen keskellä, eihän siellä mitään valoja oo. Sit vielä päästäksemme sinne kukkulan huipulle, piti poiketa tieltä ihan sinne pellolle kävelemään, ja mikä voiskaan olla parempaa, kun ylämäessä sellaset järkyttävän syvät kaninkolot, jotka pystyy just ja just siinä pimeydessä huomaamaan ennen sukeltamista sellaseen (ne näytti oikeesti niin creepyiltä, että olin varma, että jos putoon sellaseen, sieltä ei enää niin vaan tulla takas vaan joudun johonkin Ihmemaahan niinkuin Liisa konsanaan). Mut oli sen arvosta, koska kukkulan päällä vallitsi sellanen hiljasuus ja rauha, ja oli vieläpä lämmintä, että oisin voinu viettää vaikka koko yön siellä.
2. Sunnuntaina messussa R:n kanssa. Ei ollu ees niin erilainen luterilaiseen messuun verrattuna (en muista enää _mitään_ ussasta vaikka kyseisen aineen kirjotinkin :( joten ei ollut mitään muistikuvia millanen katolinen messu on). Oudoin kohta oli ehkä se, kun yhtäkkiä yhessä vaiheessa kun pappi oli sanonut jotain, en kuullut mitä, kaikki rupes halailee ja antaa poskisuukkoja lähellä oleville ihmisille. Mun vieressä oli sellanen vanhahko mies, joka sit käänty muhun päin, ja käteltiin siinä ja se sano jotain - ei hajuakaan mitä - ja hämmentyneenä vaan hymyilin takas.
3. Keskiviikkona yhen tuttavan kanssa Retiron puistossa Madridin keskustassa. Se on ihan sairaan iso puisto, jossa voi mm. vuokrata veneen ja mennä soutelemaan tollaselle lammelle keskellä sitä puistoa. Truu Serranofanit muistaa sen jakson, jossa Santi ja Lourditas olivat nimenomaan Retirossa soutelemassa.
4. Ai miten niin mulla ei oo tapana käyttää sandaaleja tai balleriinoja? :DDD Oon niin tennarityttö, että tältä mun jalat näyttää. Okei, kuvanottohetkellä oli hämärää mun huoneessa ja jotenkin se valaistus viel korosti tota värieroa, että ei mun koko jalat oikeesti oo noin ruskeet, oikeesti vaan nilkat. Mut kuitenkin!

Puhelimen saloja taas

1. Kuten viime kollaasipostauksessa taisin mainitakin, mä rakastan kun täällä näitä kyliä ympäröi aina iso alue peltoja ja kukkuloita, joilla on tällasia teitä. Oon jo monta kertaa menny eri puolille tätä kylää noille käppäilemään, ja parasta on se kun siellä ei oo yleensä _ketään_ muita ihmisiä, niin voi vaikka laulaa luikauttaa (en myönnä tehneeni tätä). Okei tänään itse asiassa kun oltiin Allyn ja Roosan kanssa niin törmättiin kyllä jopa kahteen pyöräilijään... Täytyy olla varovaisempi tulevaisuudessa jos rupee laulattaa.
2. Musta on outoa, miten en käy täällä millään kielikurssilla enkä missään muuallakaan silleen säännöllisesti, mutta silti mulla ei oo vielä kertaakaan ollut tylsää - en oo ees kerennyt vielä alottaa mun kirjaa jonka, varta vasten tänne tuloa varten ostin. Toi tais olla eka päivä, kun olin vaan kotona ja katoin sarjoja. Ja mä tykkään siitäkin sen verran, että varmasti tuun viettämään lisääkin tollasia päiviä!
3. Eilen smoothieilla Madridin keskustassa. Koska Ally lähtee maanantaina, oltiin vikaa kertaa yhessä Madridin keskustassa Roosan, Allyn ja sen kahen kaverin kanssa.
4. Mun huoneessa on täydellinen selfievalo.

Täällä on muuten vieläkin ihan sairaan lämmin - yhessä vaiheessa sato joku pari päivää putkeen ja oli muutenkin viileempää, joten luulin että syksy ois alkanu jo tekee tuloaan täälläkin. Mutta ei - nyt täällä on yhä joka päivä tosi lämmin, auringossa kuuma - se on outoa kun jos säätiedotus sanoo että ois vaan vaikka 18 astetta, niin täällä se tuntuu kuitenkin ainakin auringossa ihan 30 asteelta. Aurinko on täällä ihan super paljon kuumempi kun Suomessa. Ja kohta on jo marraskuu!! Tää on niin outoa.

Huomisesta on tulossa tosi kiva päivä! Päivällä mennään piknikille Roosan, Allyn, Ricardsin ja Daphnen aka Daganzon auppareitten kanssa, alkuillasta R:llä on jalkapallopeli jota mennään kattomaan (ekaa kertaa, sen takia ootan innolla) ja illalla lähetään taas Álcalaan, Allyn vikan viikonlopun kunniaksi! Tykkäsin Álcalasta tosi paljon viime kerralla, sillon vaan oltiin vähän väsyneitä kun oltiin tultu jo joskus seittemän maissa alkuillasta niiden keskiaikasten markkinoiden takia, joten jouduttiin odottelemaan tosi pitkään ennen kun pystyttiin/haluttiin mennä mihinkään baariin. Täällähän kun ihmiset rupee alottelemaan vasta siinä puolenyön aikaan, yökerhoihin tms. mennään vasta 2-3 aikaan ja ne sulkee kuudelta - tai sitten on auki läpi yön. Nyt ollaan viisaampia ja lähetään vasta siinä vähän ennen kahtatoista, katotaan jaksetaanko olla seittemään asti jollon lähtee eka aamubussi takasin!

Onerva

Au paireilu ja ystävät

Ensimmäinen ajatus, joka monille au pairiksi aikoville tulee mieleen, on: mitä jos en saa kavereita? Oli au pairina sitten yhden kuukauden tai kokonaisen vuoden, ainakin useimmat toivoo, että saisi uusia kavereita. Osa toivoo paikallisia, joiden kanssa vois ehkä harjotella kieltä, osa taas toivoo omanmaalaisia, jotta pääsis kunnolla höpöttelemään ilman minkäänlaista pinnistelyä. Mä oon tähän mennessä tajunnut, että sillä ei oo oikeestaan mitään väliä, minkä maalaisia ne kaverit on. Tärkeintä on, että ois ees yks about samanikänen tai sitten samanlaisessa tilanteessa oleva henkilö, jonka kanssa vaihtaa fiiliksiä ja jutella mistä ikinä haluaakaan.

Mulla on käynyt tosi hyvä tuuri. Mä asun Madridissa, joka on au pairien luvattu kaupunki. Facebookin Au pairs Madrid 2015 -ryhmässä on yli 2500 jäsentä. Kaikki niistä ei tietenkään oo au paireja, koska ryhmään voi liittyä kuka tahansa - mutta toisaalta, eihän kaikki Madridin au pairit myöskään oo tossa ryhmässä, saatika edes Facebookissa. Meitä on siis oikeesti täällä _paljon_. Jo ennen lähtöä tiesin, että tulis olemaan helpompaa tutustua muihin au paireihin, kuin paikallisiin. Sen takia oon ihan ilonen, että meitä on täällä näin paljon.

Kesällä juttelin yhden suomalaisen tytön kanssa, joka oli sillon au pairina tässä kylässä, jossa mä asun. Se kerto mulle, että täällä oli sillon noin 10-15 au pairia. Siis tässä pienessä 10 000 asukkaan kylässä, jonka kävelee päästä päähän puolessa tunnissa! Jo sillon tiesin, että ystävien saaminen ei tulis olemaan ongelma. Tällä hetkellä täällä on mun lisäks neljä au pairia, joista mä tiedän. Osan kanssa meistä on tullut tosi hyviä kavereita, ja se on oikeesti hassua, miten lyhyessä ajassa se voi tapahtua! Eilen illalla istuttiin Allyn keittiössä ja mm. kuunneltiin latvialaista musiikkia ja katottiin Youtube-videoita Lordin musavideoista Kimi Räikkösen parhaisiin letkautuksiin. Ja naurettiin niille vedet silmissä.

Aluksi mä toivoin, että olisin täällä tutustunut lähinnä paikallisiin, jotta pääsisin harjottamaan espanjaa. Ja niin mä oonkin tutustunut jo joihinkin - ja toivon yhä tutustuvani lisää. Mutta oon tajunnut myös sen, että esimerkiks se suomenkin puhuminen on sen verran ihanaa, että oikeen mielelläni hengaan myös suomalaisten kanssa, eikä siinä oo mitään väärää. Kyllä mä opin sitä espanjaa koko ajan tosi hyvin, ihan vaan asumalla tässä perheessä. Oman ikästen paikallisten kanssa hengailu on sit vaan plussaa.

Oon tosi ilonen näistä mun kavereista täällä kylässä - ja myös surullinen, että Ally on lähdössä jo reilun viikon päästä. No, onneks mulla on mun ihana suomalainen vahvistus Roosa jouluun asti, ja latvialainen Ricards (joka muuten ties kaikki ulkomailla kuuluisat suomibändit, jes) on täällä aina toukokuuhun asti! Plus sit tietty kaikki muut tyypit myös tän kylän ulkopuolelta, joihin oon tutustunut - ja joihin tuun vielä tutustumaan. Mutta yks asia minkä oon myös tajunnut, on se, että täällä myös se yksin oleminen on ihanaa. Ei sillä, oon mä aina tykännyt viettää paljon aikaa myös yksin, mutta täällä jotenkin se vielä korostuu - kun on niin paljon kaikkea uutta nähtävää ja koettavaa, ei edes haittaa, vaikkei aina olisikaan kaveria mukana. Ne on vaan se kirsikka kakun päällä tässä kaikessa!

Onerva

Ps. Ally, in case you're wondering why your name appears there - I basically just said I've made some good friends here and that it's sad that you're leaving soon! But at least I know where to stay when I come to England. ;)

Viime viikkoa

1. Täällä kaikki vähän kauempana keskustasta olevat kaupunginosat on sellasia selkeitä kyliä, että ne selkeesti loppuu tiettyyn kohtaan jonka jälkeen on vaan paljon peltoa, ja muutaman kilometrin päässä taas seuraava kylä. Joissain kohti niitä peltoja on tollasia polkuja, tai periaatteessa ihan "teitä" joita pitkin voi kävellä kukkuloiden huipuille. Yks päivä kipusin yhen kukkulan huipulle ja oli kyllä hienot näkymät, harmi kun en ottanut parempaa kuvaa sieltä (toi on siis vaan jostain random kohdasta räpsästy), vaan pelkästään videota!

2. Selfiesessiot jonain päivänä.

3. Ally, Roosa ja minä läheisessä kaupunginosassa, Álcala de Henaresissa keskiaikasilla "markkinoilla" jotka muuten on vissiin suurimmat tollaset Euroopassa! Sen kyllä huomas. Ja taas harmi että sielläkin otin enimmäkseen videoita kaikista cooleista jutuista, enkä niinkään kuvia. Lähinnä siksi, että siellä oli niin mieletön tunnelma, että halusin yrittää taltioida sen jollain tavalla! No, ne joilla on mun Snapchat, on nähneet noin miljoona videota...

4. Yks niistä miljoonista kojuista mitä siellä oli.

1. Alotettiin juomalla kolmisteen iso Mojito.
2. Yks niistä vähäsistä kuvista mitä otin siellä - ei kyllä kerro paljoakaan millasta siellä oli, mutta näytti musta vaan coolilta.
3. Pitkän etsimisen jälkeen löydettiin shottibaari, jossa Ally oli ollut kerran aikasemmin! Siellä saa 25 shottia 15 eurolla. Seinällä on makuvaihtoehdot joita on muistaakseni 100 kappaletta, eli kun meitä oli kolme henkilöä, niin valittiin sieltä sitten kahdeksan eri shottia - niin että aina kolme jokaista. Moni noista meijän valitsemista oli kuitenkin sellasia, että maistu melkeen mehulta, eikä alkoholilta paljoakaan. Se saatto kyllä johtua siitä, että me lähinnä yritettiin valita sellasia - mua ainakin pelotti kahdeksan shotin juominen sen verran :D
4. Yhessä vaiheessa rupes tihuttamaan, mut se oli sellasta lämmintä tihkusadetta, jonka just ja just huomas. Espanja♥

Viikonloppu

Lauantaina oltiin host-perheen kanssa keskiaikasessa kylässä nimeltä Sigüenza, joka kuuluu Castilla-La Manchan autonomiseen alueeseen, eli sinne ajoi jonkun yli tunnin ainakin. Siellä on iso katedraali ja linna, ja kylä on täynnä tollasia pikkukujia ja vanhoja taloja ranskalaisine parvekkeineen. Kuten kuvistakin saattaa huomata, ilma oli siellä vähän viileämpi kun täällä. Mutta on täälläkin jo viilentynyt - taivas on melkeen jatkuvasti pilvessä ja tuulee, ja nyt pari päivää on satanu kans jonkin verran. Mutta kyllä suurimmaks osaks vielä ilman takkia pärjää. Mulla oli sunnuntaina Madridin keskustassa ollessani nahkatakki mukana, mutta suurimmaks osaks jouduin kantaa sitä kädessä, koska oli sen verran kuuma.

Kävästiin sunnuntaina tosiaan tän kylän auppareitten kanssa siellä El Rastrossa, josta taisin viime postauksessa mainitakin. No pelkäks käväsyks sitä ei voi kyllä oikeen kutsua - siellä oli niin paljon ihmisiä ja tungosta että sen läpi kävelemiseen meni kyllä aikaa. Ja onhan sen kokokin tietysti ihan omaa luokkaansa, ei ihan mitkään perus Korson Vetomarkkinat :D Oli ihan kiva nähdä se, mutta ei kyllä varmaan enää toista kertaa tarvii mennä koska A. tommoset tori/markkinajutut ei oo ikinä oikeen ollu mun juttu, kaikista löytyy aina ihan samoja asioita enkä ikinä osta mitään B. siellä oli tosiaan niin paljon ihmisiä että ois ollu melkeen mahdotonta ees ostaa mitään, koska pahimmissa sumakohdissa siinä ei kauheesti auttanut pysähdellä. Hyvä kun tarvitsi omia jalkojaan liikuttaa, kun sitä vaan liikku itestään massan mukana. Kun oltiin kävelty vihdoin loppuun asti, ainakin mun maha kurni sen verran äänekkäästi, että lähettiin etsimään ruokapaikkaa. Syömisen jälkeen käytiin parissa vaatekaupassa, minkä jälkeen mentiin vaan istuskelemaan yhelle aukiolle. Kotia kohti lähdettiin smoothieiden ja jätskin kautta.

Oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa vähän Madridin keskustaa! Paino sanalla vähän, koska kysehän on sen verran isosta paikasta, että mahdotonta nähdä läheskään kaikkea noin lyhyessä ajasta. Mutta huomenna meen luultavasti taas käymään. Onneks oon Suomessa ehtinyt tottua pitkään koulumatkaan, niin ettei toi puolentoista tunnin matka keskustaan edes tunnu missään!

Onerva

Eka viikko rutiinia done

Tai no, ei tää kyllä ihan normaalia rutiinia oo ollut. Host-vanhemmat on lomalla, joten ovat koko ajan kotona, mä olin kipeenä pari päivää ja R:kään ei mennyt yhtenä päivänä kouluun samasta syystä, joten pientä "epänormaaliutta" viikko on sisältänyt. Mutta kuitenkin, aika hyvin päässyt jo selville miten tässä perheessä toimitaan! Toki on myös moni asia vielä vähän epäselvää, se esimerkiks vaihtelee, että meenkö mukaan hakemaan R:ää koulusta vai ei, mutta kyllä ne aina sit selviää viimeistään sillon kun hetki koittaa.

Oon nyt tavannut monia muita au paireja, jotka asuu tässä lähettyvillä! Mun kylässä asuu mun lisäks ainakin neljä au pairia: toinen suomalainen, britti, latvialainen ja hollantilainen. Nähtiin kaikki eilen porukalla ja oli tosi kiva nähdä muita omanikäsiä ja jutella kunnolla, ja joka ikinen niistä vaikutti ihan huipputyypeiltä. Ruvettiin jo suunnittelemaan kaikenlaista kuten baarireissua Alcalaan, sellaseen lähikaupunginosaan jossa on kuulemma hyvä yöelämä ja paljon nuoria koska siellä on myös mm. yliopisto. Sunnuntaina mennään varmaan käymään hollantilaisen ja ehkä myös suomalaisen kanssa El Rastrossa, jotka on sellaset "markkinat" aina sunnuntaisin Madridin keskustassa. Siellä on kuulemma jotain halpoja tapas & bisse -juttuja. Too bad että en juo bisseä, no mutta ehkä tässä siiderittömässä maassa ees jostain sieltä vois löytyä vaikka Magnersia...? Pliis...?

Tänään taas tapasin yhtä slovenialaista, joka asuu yhdessä toisessa kylässä tässä lähellä. Se vaikuttaa yhtä lailla huipputyypiltä ja oli hauska huomata, että meillä on paljon yhteistä ja samoja ajatuksia kaikesta! Ajauduttiin puhumaan siitä, kuinka molemmat haluis tutustua myös paikallisiin täällä, jotta sais puhua espanjaa. Vaikka me molemmat saadaan puhua espanjaa kotona host-vanhempien kanssa, voi olla että myöhemmin, kun on tutustunut enemmän muihin au paireihin, ei tuu vietettyä niin paljon aikaa hostien kanssa. Siispä me jossain vaiheessa päätettiin sen kanssa vaihtaa kieli englannista espanjaan, ja on niin kivaa että me molemmat puhutaan suunnilleen saman tasosesti espanjaa ja takkuillaan täsmälleen samojen juttujen kanssa! (ei varmaan tarvitse mainita erikseen kenellekään joka espanjaa on lukenut, että kyseessä on verbit :D)

R:n kanssa sujuu ihan hyvin, tosin nyt se on alkanut näyttää myös sitä kiukkuilupuoltaan, ja ymmärrän nyt hyvin host-äidin selitykset R:n käytöksestä ekana iltana, jolloin se musta vaikutti vielä ihan enkelilapselta. Sen oon huomannut, että R ei enää niin paljon jaksais puhua enkkua - päivä päivältä se koko ajan sortuu enemmän puhumaan mulle espanjaa. Hostit ja mä joudutaan monesti sanomaan sille, että hei R vaan englantia, mutta sitten se saattaa ruveta valittamaan kuinka ei osaa sanoa kyseistä asiaa englanniksi. Ja sit kun sanon sille että yritä, niin kuitenkin se osaa ihan sen verran hyvin, että pystyn ymmärtämään! Hölmö lapsi. On myös hauska nähdä, kuinka R käyttäytyy joissain asioissa ihan samalla tavalla kuin mä pienenä ja mm. joutuessaan syömään pahaa ruokaa sanoo täsmälleen samoja asioita, mitä mä pienenä (aika suosittu on esim. esittää oksentavansa ja sanoo "just tän takii en pysty" ♥ ah muistot ja sori äiti ja isi). Oli sitten missä maassa tahansa, niin lapset on näköjään aina samanlaisia.

Oon kyllä tosi ilonen mun perheestä. Oon huomannut, että me jaetaan aika lailla samat arvot mun hostien kanssa, ja nää on tosi fiksuja ja myös rentoja ihmisiä - täydellinen perhe mulle. Joka päivä saan tietää jotain lisää näistä tai niiden ajatusmaailmasta, johon mä voin samaistua itsekin. Eilen käytiin illalla ekaa kertaa kunnon pitkä keskustelu host-äidin kanssa ruuan jälkeen, jäätiin vaan pöytään istumaan ja puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä kuten matkustamisesta, Amerikasta ja amerikkalaisista, R:stä ja sen käytöksestä eri ikäisenä... Keskustelun jälkeen mulla oli hymy korvissa pitkään, koska aikasemmin on välillä ollut silleen, että vaikka haluais jutella kunnolla, ei oikeen jaksa, koska pitää yrittää niin paljon tän kielen takia. Mutta nyt huomasin, että pystyn kuin pystynkin käymään jo syvällisempiäkin keskusteluja! Samoin tuli sellanen olo, että jo nyt tiiän, että tuun ikävöimään tätä perhettä tosi paljon myöhemmin, kun pitää lähteä. Mutta onneks se ei oo ajankohtasta vielä pitkään aikaan!

Onerva

Ps. Tasan viikko täällä! Woopwoop