maanantai 25. tammikuuta 2016

Vanhaavanhaa

Nyt tulee sellasta oldschool-settiä ettei mitään rajaa. Vanhimmat kuvista on otettu yli kaks kuukautta sitten, marraskuussa. Halusin kuitenkin nää kuvat tänne laittaa, mutta sen suurempia selittelemättä, koska tosiaan oon näistä lähes kaikista jotain kertonut jo aiemmissa postauksissa.

Marraskuussa oltiin tosiaan huvipuistossa, jonka jälkeen mentiin Tapa Tapaan jo perinteeksi muodostuneille mojitoille ja sangrialle.

Nähtävyyksiä: Almudenan katedraali sisältä, Debodin temppeli ja ne tärkeimmät eli Serranotalo ja Guillen ja Tetén pusukohtauksen leikkipuisto.

Marraskuun lopussa juhlittiin Ricardsin synttäreitä alottelemalla tutussa shottibaarissa. Joulukuussa tutustuin uusiin tyttöihin Daphnen kautta, ja vietettiin tanssintäyteinen yö Madridissa. Kreikkalainen Eirini puuttuu kuvasta :( Käytiin myös Roosan kanssa ihastelemassa Madridia ylhäältä päin yhessä näköalatornissa.

Vika viikonloppu ennen kotiinlähtöä käytiin Roosan kanssa kattomassa Leijonakuningas-musikaali. Oli niiiin tajuttoman hyvä, että jos ikinä on mahdollisuus mennä kattomaan, niin menkää!! Sen jälkeen treffattiin vielä koko porukalla keskustassa (miinus Diana) ja jätettiin hyvästejä toisillemme, minä ja Daphne vaan väliaikasesti koska mentiin kotimaihimme vaan lomailemaan, mutta Roosa lopullisesti :( Onneks mun tartti sanoa hyvästit vasta Suomessa, koska lennettiin samalla koneella. Ja no, eihän nää hyvästit nyt oikeesti mitkään lopulliset ollu kellekään, kyllähän me vielä tullaan näkemään! ;)

Tää vika kollaasi on erittäin turha, mutta halusin nyt laittaa jotain kuvia tältä mun paluun jälkeiseltäkin ajalta. Päivä sen jälkeen kun tulin, oli siis Reyes Magos, joka kuuluu näiden jouluun ja on useimmissa perheissä paljon isompi juttu, kun joulupukki. Viides tammikuuta ympäri Espanjaa on kaupungeissa ja kylissä kulkueet, joissa nää Itämaan tietäjät ja muut tyypit heittelee karkkeja ihmisille. Tuli kyllä niin penkkarifiilis! :D Ekana viikonloppuna mentiinkin sit heti ulos, saatiin vihdoin brittiläinen Tom mukaan, joka siis on yhtä lailla asunut Daganzossa syyskuusta lähtien, mutta josta oltiin epätietoisia tosi pitkään, eikä siis ennen joulua saatu aikaseks treffata. Mutta nyt hän on liittynyt meidän gängiin! Joka btw elää suurten muutosten aikaa - Roosa lähti ennen joulua, Diana muutama päivä sitten, ja Daphne viikon päästä. Uusia jäseniä tosin on Tom, saksalainen Pauline ja yhdysvaltalainen Mandy (jota ei vielä olla keretty näkemään). Minä ja Ricards siis ollaan kohta ainoat alkuperäiset jäsenet! Surullista, mutta toisaalta uusia tyyppejä tulee koko ajan, jotka ainakin tähän mennessä ovat kaikki olleet ihan mahtavia. Au pairiuteen kuuluu se vanhojen kavereiden menettäminen (väliaikaisesti!! :D) ja samalla uusien saaminen. Siksi tää onkin niin jännää.

Onerva

maanantai 18. tammikuuta 2016

Madridia ja fiiliksiä











Outoa kirjottaa yli kuukauden takasista tapahtumista, varsinkin, kun oon tässä välissä kerennyt käymään Suomessakin. Haluun kuitenkin laittaa nää kuvat tänne, ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kuten viime postauksessa mainitsin (joo, luin sen äsken läpi, älkää kuvitelkokaan, että oisin muistanu :D), viime syksy, ja varsinkin joulukuu, oli nähtävyyksien kiertelyn aikaa. Serranotalon lisäksi yks parhaimmista nähtävyyksistä on ollut ehdottomasti Santiago Bernabéun jalkapallostadion, joka on siis Real Madridin kotiareena! Vaikka en mikään suuri jalkapallofani ookaan, toi oli silti ihan supercool, kun pääsi näkemään niin monta paikkaa. Mun sanoin Roosalle vaihtopenkillä istuessa: "Mieti, kenen muun peppu tässäkin on voinu olla..." Se on siis sellanen kiertue, joka sisältää kaikki pukuhuoneitten kylppärit, press roomit yms. Suosittelen ehdottomasti! :D

Käytiin nopeesti vilkasemassa myös Las Ventasin härkätaisteluareena, joka on (näköjään) maailman kuuluisin härkätaisteluareena maailmassa. Sinnekin ois päässy sisään jollekin kierrokselle, mutta ei jaksettu maksaa. Madridin neljä pilvenpiirtäjää käytiin myös vilkasemassa lähietäisyydeltä, kun ne näkee aina vaan kaukaa.

22. päivä tosiaan koitti lähtö Suomeen joulua ja uutta vuotta viettämään. Oli kyllä ihanat kaks viikkoa, kun sai vaan olla niin rennosti. Vaikka mä täällä tunnenkin olevani kotona, ei se oo kuitenkaan ikinä sama asia, kuin oikeesti kotona. Paluu tänne oli, no, ei nyt hankala, mutta sanotaan näin, että kyllä siinä itkeä tirautettiin taas edellisenä iltana, kun piti sanoa hyvästit äitille toistamiseen. Ekana päivänä kun olin takasin täällä, oli vähän sekavat tunnelmat. Kaverit täällä ei ekaks vastanneet whatsapissa, sängyn vieressä oleva pistorasia oli muurattu umpeen, ja pikkulampusta oli otettu lamppu pois. Pikkuasioita, jotka ahdisti, kun oli just jättänyt kaikki rakkaat taakseen ja palannut arkeen. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan, kun kaverit vastasivat ja ehottivat jo tapaamista, oikea pistorasia löytyikin vähän siirretyn sängyn takaa, ja hostit sanoivat lainanneensa lamppua ullakon valaisimeen ja ostavan mulle pikimmiten uuden. Mä tunsin olevani kotona taas.

Nää kaks viikkoa, mitkä oon nyt ollut täällä loman jälkeen, on olleet ihan huippuja. Vanhojen kavereiden näkemisen lisäksi oon tutustunut uusiin ihmisiin, ja varsinkin kaks viimesintä viikonloppua on olleet sellasia, joita tuun varmasti muistelemaan haikeudella myöhemmin. Tällä hetkellä mulla on sellanen olo, etten ikinä haluais lähteä pois. Tiiän, että se tulee olee mulle ihan sairaan hankalaa, ja yritän olla ajattelematta koko asiaa, enkä oo vielä edes halunnut päättää, millon lähden. Kuitenkin ahdistaa, kun ajattelen, miten nopeesti viime syksyn kolme kuukautta meni. No, ei voi muuta kun elää hetkessä, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, ja nauttia tästä keväästä täällä enemmän kuin koskaan.

Onerva