Kun Serranot tulee mieleen viiden minuutin välein

Okei, vähän noloa että alotin viime postauksenkin puhumalla Serranoista ja nyt taas. Mutta oikeesti, oon ollu täällä nyt kaks kokonaista päivää, ja tää on just niin sellasta mitä kuvittelinkin! Lauantaina esimerkiks, R:llä oli kaverin synttärit tossa tien toisella puolella sellasella rivitalojen yhteisellä pihalla. Mentiin käymään siellä hostien kanssa myös, kun siellä oli paljon muitakin aikuisia tästä naapurustosta. Siinä ne sit jutteli kaikenlaista ja kuuntelin minkä pystyin, kunnes yhessä vaiheessa nurmikolta jossa nää lapset leikki, rupes kuulumaan yks espanjalainen huuto, jonka oon noin miljoona kertaa kuullu Serranoissa Guillen ja kumppaneiden huutamana (en tosin vieläkään oo saanu selvää mitä siinä sanotaan). Siinä kesken kaiken mua rupes hymyilyttämään ihan sairaasti, jos ne muut siinä huomas, niin varmaan ihmetteli vähän. Mutta se on vaan niin hassua kuulla koko ajan jotain juttuja joita on tottunu kuulemaan Serranoissa, kun tajuaa että ne on oikeita sanontoja mitä käytetään oikeessa elämässä eikä vaan mitään Serrano-fraaseja! :D

Tähän asti kaikki on menny super hyvin. Lähtö kotoa oli mulle tosi rankka, rankempi kun luulin. Tai no, sanotaan että itkusampi kun luulin :D Iso syy siihen kuitenkin on se, että me muutetaan meijän talosta pois, tai no, porukat muuttaa tässä ihan parin päivän sisällä, joten kun palaan käymään Suomessa täältä jouluna, en tuu enää palaamaan tohon samaan taloon. Koko torstai ja perjantai meni pakatessa ja varsinkin perjantaina tuli niin kauhee kiire, etten ehtinyt yhtään ees ajatella koko muuttoa. Totta kai välillä tuli sellasia välähdyksiä, että ei hitto en tuu enää ikinä tekemään tätä asiaa tässä talossa, mutta kuitenkin se oli aika hyvin poissa mielestä, kun piti pakata kauheella kiireellä. Sitten reilu puol tuntia ennen lähtöä ruokapöydässä rupesin itkemään, kun tajusin syöväni vikaa ateriaa sekä tässä talossa, että mun perheen kanssa pitkään aikaan - ja siitä lähtien se itku ei sit oikeen loppunutkaan pitkään aikaan. Lentokentällä mun kaverit ja äiti tuli hyvästelemään, ja sielläkin kyynelkanavat oli auki. Jossain vaiheessa mentiin kyllä jo huvittavuuden puolelle, kun lentokoneessa aloin syödä ruisleipää, ja rupes itkettämään koska ruisleipä. Siinä vaiheessa päätin, että noniin nyt saa riittää pillittäminen, ja aloin oottaa Espanjaan saapumista :D

Ja tähän mennessä kaikki tosi hyvin! Ekana iltana nukkumaan mennessä fiilikset oli melko erilaiset kuin samana päivänä aikasemmin kotoa lähtiessä, aattelin vaan koko ajan, että "tää on niin siistiä, tää on niin siistiä" ja hymyilytti. Sama juttu seuraavana aamuna kun heräsin ja tajusin, että mä oikeesti asun täällä, en oo vaan lomalla (vaikka se vieläkin välillä tuntuu siltä). Viikonloppuna kerkesin tavata jo noin miljoona näiden tuttua ja sukulaista, enkä muista kenenkään nimeä. Paitsi yhden vauvan. Poskipusuja tulee vaihdeltua koko ajan, ja kaikki täällä on niin ystävällisiä ja mukavia. Ja kärsivällisiä mun puheen kanssa!! Kaikki jaksaa koko ajan tosi kärsivällisesti odottaa, että saan muodostettua mun lauseet (jos sanon jotain pidempää ja vaikeeta, totta kai sellasia tuttuja ja helppoja asioita osaan jo sanoa ihan normaalisti) ja esimerkiks mun host-äiti aina ihanasti selkeyttää sen puhetta puhuessaan mulle (monet ei nimittäin sitä tee vaan papattaa vaan menemään espanjalle tyypillisellä puhenopeudella ja olettaa, että ymmärrän). Joka ikinen on tähän mennessä kuitenkin sanonut, että puhun tosi hyvin :D Aina kun uudet tuttavuudet aluks kysyy hosteilta tai multa että puhunko mä kuinka paljon espanjaa, niin mä vastaan että vähän, ja mun hostit sanoo että tosi hyvin. Hostäiti sanokin eilen, että kohta mun on pakko ruveta vastaamaan että hyvin, koska muuten valehtelen. No, selitin sille sit suomalaisten vaatimattomuudesta.

Tänään alko arki, ja R onkin nyt ollut koulussa puol yhdeksästä asti. Mä olin mukana heittämässä sitä sinne, koska halusin nähdä sen koulun (nää hostit siis vie R:n autolla, koska koulu on eri kylässä), ja sen jälkeen oon vaan lagannut omassa huoneessa. Tai no, katoin mä ensiks vähän aikaa Serranoita (joita näytetään täällä telkkarista aamuisin ♥ ei sillä tosin että mulla ei ois omia Serranoita mukana, lol tietenkin) host-äidin kanssa, mutta sen jälkeen se lähti ostamaan R:lle vaatteita ja mä päätin jäädä kotiin, koska eilen oltiin koko päivä menossa: ensiks ostamassa mulle liittymä, sitten jalkapallotapahtumassa jossa host-iskä pelas, sen jälkeen sukuloimassa kahdessa eri paikassa, ja käytiinpä vielä pikasesti Madridin keskustassakin. Joten mulle kävi hyvin jäädä lepäämään tänne :D Voisin mennä kyllä kävelylle, jotta voisin tutustua paremmin tähän mun kylään, mutta mulla ei oo vielä avaimia, joten en tiedä ootanko, että mulle teetetään ne. Tai sit meen jo tänään, saa nähdä.

Anyway, kuten sanoin, tähän asti kaikki on mennyt tosi hyvin. R rakastaa Afrikan tähteä, joka oli yks mun Suomi-tuliaisista. Ollaan pelattu sitä nyt molempina päivinä ja kummallakin kerralla Afrikan tähti on löytynyt ihan viimeseks, vikasta kiekosta! Sanoin R:lle että ihan uskomatonta, mulle ei oo koskaan aikasemmin käynyt näin, ja nyt vielä kaks kertaa putkeen. Ja hän myös btw on voittanut molemmilla kerroilla. Hostit on tosi mukavia kans, ja sanoo koko ajan että oo kuin kotonas, voit olla missä vaan ja syödä mitä vaan. Toivotaan, että kaikki jatkuu yhtä mukavana - vaikea sanoa vielä yhtään mitään, kun on eka arkipäivä, nyt ton viikonlopun sopeutumisen jälkeen. Munhan ei täällä oikeastaan tarvii tehdä mitään, pelkästään hengata R:n kanssa sen koulun jälkeen (eli klo 17 eteenpäin) ja puhua sille englanniksi. Eilen se tarkotti 20 minuuttia pitkien Minecraft-videoiden katselua. Enkä muuten tajua kyseisen pelin aiheuttamaa hypetystä.

Onerva

Ps. R:llä tarkotan tän perheen poikaa. En oo kertonut tästä blogista mun hosteille ainakaan vielä, enkä tiedä, aionko kertoa. Sen takia en ainakaan vielä viitsi kirjottaa pojan nimeä (vaikka se onkin aika yleinen espanjalainen nimi), enkä myöskään laittaa niitä vähäisiä kuvia, joita oon ottanut täällä kotona. Saa nähdä, kerronko myöhemmin hosteille tästä, ja että laitanko sitten kyseisiä kuvia, en osaa sanoa vielä.