torstai 24. syyskuuta 2015

Miksi Espanja? Miksi au pair?

Mun vastaus siihen, mikä on aikoinaan aiheuttanut kiinnostuksen Espanjaa (ja sen kieltä) kohtaan on sama, kuin tosi monella muullakin: Serranon perhe. Tää kyseinen sarja on vieläkin ihan ykkönen kaikista sarjoista ja saa mut yhä sekä nauramaan vedet silmissä että itkemään silmät punasina. Monet aina naurahtelee kun kerron niille, että syy siihen miks espanja oli mulle tosi helppo oppia, on se että oon kattonu Serranoa niin paljon. Mut se on oikeesti totta. Kun alotin espanjan opiskelemisen, osasin tosi paljon valmiiksi perussanastoa ihan vaan Serranon ansiosta (okei, ja myös ei-niin-perussanastoa - vai lasketaanko perussanastoksi esimerkiksi me cago en la leche, tyypillinen Santiago Serranon käyttämä fraasi joka muuten suoraan käännettynä tarkottaa "kakkaan maitoon"?) Myös jopa joitain kielioppiasioita opin Serranosta, tosin siinä kyllä oli pohjalla se että mulla on A-ranska, mutta kuitenkin monesti saatoin Serranoa katsellessa laittaa pauselle jonkun lauseen jälkeen ja tajuta, että hei, tossa käytettiin tota yhtä objektipronominia samalla tavalla kun ranskassa.


 


Espanjan kieli kuulosti niin ihanan pehmeeltä ja soljuvalta, että halusin oppia kyseisen kielen - ja onnekseni Vaskiksessa pysty lukemaan espanjaa. Sen verran hyvin mulla meni koulumenestys espanjan saralta (sain kaikista yhdeksästä kurssista arvosanaksi kympin!!! elämäni suurin saavutus), että ajattelin että pakko tätä on lähteä vielä jatkamaan ja ylläpitämään jollain tavalla! Ja mitenkäs muutenkaan kieltä oppisi, kuin asumalla kyseistä kieltä puhuttavassa maassa. Valitsin Espanjan sen takia, että jos lattareihin olis lähtenyt niin melkeinpä olis pitänyt jonkun järjestön kautta lähteä, koska ilman sitä se olis silkka itsemurhayritys (ellei olis sit jotain tuttavaperhettä siellä tms. mutta sellasiapa ei multa sieltä päin löydy). Järjestön kautta jos olis lähtenyt, olis ollut tiedossa paperisotaa, joten tuntu vaan helpommalta lähteä ilman järjestöä Espanjaan - ja muutenkin ihan kiva olla Euroopassa, kun helppo sitten matkustaa Suomeen. Ja tämä näin alkajaisiksi tietenkin, myöhemminhän oon totta kai matkustamassa lattareihin, mutta alotetaan tää maailman kiertäminen tälleen pehmeellä laskulla ;)




Se, että lähden juuri au pairiksi, on musta vähän huvittavaa, kun miettii, etten ikinä oo päivääkään vahtinut lapsia. Oon mä sitä kerhoa pitänyt, kuten ekassa postauksessa taisin mainita, mutta siihen se sit jääkin. Tää meinas aluksi just olla se syy miks luulin etten au pairiks voi lähteä, kunnes pienen googlettelun avulla sain selville, että on sitä monet muutkin lähteneet au pairiksi ilman kummempaa kokemusta. Asioiden helpottamiseksi päätin vielä, että menisin perheeseen jossa on kouluikäisiä lapsia, niin ei tarttis ruveta vaippoja vaihtelemaan, ja olis muutenkin ehkä helpompaa. Myöhemmin AuPairWorldissa laajensin vähän mun kriteerejä, eli laitoin ikähaarukaksi 3-15v, mutta niinpäs sieltä siltikin loppujen lopuksi valikoitui perhe, jossa on vaan yks 8-vuotias poika. Eli tuskin se mitään rakettitiedettä tulee olemaan!




Ja hups, unohdin vastata otsikon kysymykseen, eli miksi juuri au pairiksi. Ei mulla kyllä siihen sellasta kummempaa syytä edes ole kuin se, että se tuntuu helpolta ratkasulta alottaa tää maailmanmatkailu, kuten juuri sanoinkin - kyllä myöhemmin haluisin ehkä mennä tekemään vapaaehtoistyötä juurikin esimerkiksi lattareihin, ja vielä myöhemmin vaikka myös työskentelemään ulkomaille ihan kunnolla (koska au paireilua nyt ei voi laskea kunnon työksi), mutta se olis tuntunut liian hankalalta nyt tälleen suoraan lukion jälkeen. Hinku asumaan ulkomaille oli kuitenkin niin kova, että au pairiksi lähtö vaikutti parhaalta vaihtoehdolta!




Mutta mitä kahdeksanvuotiaiden poikien kanssa sit tehdään? Ei mitään hajua. Mulla ei oo mitään kokemuksia sen ikäsistä pojista, kun se kerhokin oli vaan tytöille. No, mä pelaan vaan jalkapalloa sen kanssa koko ajan niin eiköhän se riitä. Eka pitäis vaan oppia olemaan juoksematta sitä palloa karkuun, ettei kyseinen Cristiano Ronaldo Junior naura mua kokonaan pihalle.

Onerva

Ps. Kuvat on mun aikasemmilta Espanjan reissuilta, Madridista vuodelta 2012 ja Costa del Solilta vuosilta 2014 ja 2015. Viides kuva vastaa tiivistetysti ja kaikista parhaimmalla tavalla siihen, miks mä haluan Espanjaan. Koska tolta musta tuntuu aina ku mä oon siellä.

Pps. Älkää kysykö, miks puhun eka kokonaisen kappaleen Serranosta, ja sen jälkeen laitan kuvan espanjankielisestä Kaaposta. That's my logic.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti