Kuten aiemmassa postauksessa (joka tuli vahingossa noin kuukauden myöhässä :D) mainitsinkin, vietin Semana Santan eli pääsiäisviikon Cádizissa Michaelin ja sen perheen kanssa. Oon niin ilonen siitä koko viikosta, jos vaan mitenkään olis ollut mahollista niin oisin viettänyt toisen viikon siellä! Michaelin perhe on ihan superihana ja on jo nyt ikävä niitä kaikkia tyyppejä. Meitä oli siellä siis yheksän henkilöä majottumassa samassa talossa, ja parhaimmillaan myös isovanhemmat, joten hulinaa riitti. Meitä oli siis minä, Michael, Michaelin äiti ja sen brittiläinen miesystävä (jotka asuu Skotlannissa), Michaelin täti ja setä ja niiden kaks lasta eli Michaelin serkut, ja sit näiden perheen joku ystävä. Michaelin serkut Laura ja Patricia on jo 28- ja 31-vuotiaat, mutta ne molemmat oikeesti näyttää ja vaikuttaa että vois olla kymmenen vuotta nuorempia :----D Ihania tyyppejä, ton viikon jälkeen mulla oli vatsalihakset kipeet siitä kaikesta nauramisesta sen viikon ajalta. Patri myös kerto yks ilta, että se on raskaana! Ja pari päivää sitten sain tietää, että se oottaa kaksosia - sika hauska, koska just tuolla ton viikon aikana mietittiin että kukakohan noista serkuksista saa kaksoset, kun niiden äidit (eli Michaelin äiti ja täti) on kaksoset ja sehän on periytyvä geeni :D Toivottavasti pääsen näkemään nää pikkutyypit vielä joskus tulevaisuudessa!
Se talo jossa majotuttiin sijaitsi siis itse asiassa Cádizin vieressä El Puerto de Santa Marían kaupungissa, ja siellä sellasella maaseutualueella. Eli joka päivä kuulu ties mitä kukkojen kieuntaa sun muuta siitä ympäriltä. Säät oli hyvät, suurin osa viikosta oli sellasta että oli lämmin mutta ehkä vähän tuulista tms, niin joutu jonkun pitkähihasen ottaa mukaan, mutta sillä pärjäs hyvin. Parina päivänä oli kuitenkin ihan kesäsäät, ja toisena päivänä näistä mentiinkin rannalle ihan bikineissä aurinkoa ottamaan. Nyt oon ihan masis kun täällä Madridissa taas takkia joutuu vetää päälle D: Mä lähenkin Suomeen sopivasti just siinä toukokuun alussa kun täällä alkaa ne oikeesti hyvät säät... Siis on täällä nytkin välillä päiviä millon on ihan shortsikeli, mutta sit seuraavana päivänä saattaakin olla kymmenen astetta kylmempää ja sataa kaatamalla. Täällä tää huhtikuu on just tää kaikista arvaamattomin kuukausi :D
Yks päivä siellä käytiin Jérezissä (läheinen kaupunki) viinitilalla, jossa oli sellanen opastettu kierros. Sieltä on noi kolme viimestä kuvaa. Oli ihan super siistiä ja mielenkiintosta, ja lopussa saatiin tapakset ja kahta eri viiniä! Ton viikon jälkeen voin yleisesti ottaen sanoa, että sain niin paljon kaikkia siistejä ja erityisesti espanjalaisia kokemuksia, esimerkiksi joka päivä yleensä syötiin jossain ravintolassa missä söin oikeesti espanjalaista ruokaa, näiden ketjuravintoloiden sijasta, joissa yleensä käyn syömässä Madridissa jos oon ulkona. Samoin koko viikko kun tuli lähinnä puhuttua espanjaa (paitsi kun olin Michaelin kanssa kahestaan), niin kyllä siinä sellanen pieni intensiivikurssi tuli :D Vikana päivänä käytiin myös sellasella hevostilalla, missä kasvatetaan andalusianhevosia, voitte vaan kuvitella kuinka kärsin siellä kun en oo melkeen neljään vuoteen ollu hepan selässä ja ne hepat siellä...... Halusin vaan hypätä kaikkien selkään ja ratsastaa! Ihan sika nättejä siis ja Michael oli itse asiassa koko ajan eniten niitä siellä silittelemässä, vaikka tätä ennen ollaan käyty keskusteluja kuinka hänen mielestään hevoset on vaan tosi retardeja eikä se tykkää niistä yhtään yms. No nyt mulla on kuvia todistusaineistona, joissa se halaa ja silittelee yhtä heppaa, kattoen sitä silleen, että se ois joku maailman tärkein asia sille. Seuraavalla kerralla kun se alkaa puhumaan taas tollasia, otan vaan nää kuvat esiin :-----D
Se hetki sinä lauantai-iltana, kun lähin kotoa matkalaukun kanssa ja laitoin portin kiinni perässä, tuntu niin hyvältä. Menin siis Michaelille sillon lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna lähettiin ajamaan Cádiziin. Olin oottanut tätä lomaa niin paljon, että en olis voinut olla ilosempi sillä hetkellä kun se vihdoin alko! Ei sillä etten tykkäis olla täällä mun hostperheessä, mutta kyllä siinä sellanen vapautunut tunne tuli, kun tiesi ettei viikkoon tarvii olla täällä :D Teen ehkä myöhemmin joskus postauksen siitä, millasta loppujen lopuks mun mielestä on ollu olla tässä perheessä, ehkä sen avulla ymmärtää mun tuntemuksia vähän paremmin. Sit taas kun tulin kotiin viikko sitten maanantaina, oli tosi oudot fiilikset. Vähän samanlaiset kun sillon uudenvuoden jälkeen kun tulin takasin Suomesta. Musta tuntu ihan kun oisin ollut jonkun kuukauden pois, enkä viikkoa. Se oli sanomattakin selvää, että olin tosi surullinen kun se loma loppu, koska olin oottanut sitä niin paljon, mulla oli niin hauskaa ja ihanaa siellä, ja se meni ihan vilahtaen ohi. Paluu arkeen tuntu jotenkin ahistavalta. Tähän kyllä vaikutti ihan tosi paljon sekin, että tiesin, että nyt kun se viikko oli ohi, ei mulla oo enää ihan hirveesti aikaa täällä ennen kotiinlähtöä. Keskiviikkona alkaa mun viimenen kuukausi täällä. Teen tästäkin EHKÄ (jos siltä tuntuu) oman postauksensa, missä kerron mun fiiliksiä tästä asiasta. Jos nyt nimittäin rupeisin tähän samaan postaukseen niistä kertomaan niin tästä tulis ihan liian pitkä, koska kuten tästäkin jo kirjoitetusta tekstistä huomaa, rupeen aina jaarittelemaan :D Jätän sen aiheen nyt siis sikseen tältä osalta.
Summa summarum, oli ihana viikko. On ikävä. Sitä paikkaa, niitä tyyppejä, niitä hetkiä mitä vietin siellä niin Michaelin kanssa että sen koko poppoon kanssa. Mutta oon super ilonen että se tapahtu ♥
Onerva
Ps. AINIIN!! Melkeen unohdin yhen hauskimmista jutuista, joka sattu jo menomatkalla sinne. Meijän autossa oli siis minä, Michael, Laura, Michaelin äiti ja Chris (eli sen äidin miesystävä) ja Chris ajo. Jossain vaiheessa ei oltu varmoja missä oltiin, Laura avas sen kännykän kartan ja sano että "hei mitä hittoa, me ollaan Portugalissa" :DDDD Hups. Oltiin vähän erehdytty reitistä ja päädytty Portugalin puolelle. No, pysähdyttiin siinä jollain huoltoasemalla, ja mun oli pakko nousta autosta ulos, jotta voisin sanoa, että oon nyt käynyt Portugalissa XD Se koko matka Cádiziin tän kiemuran kanssa kesti siis joku kaheksan tuntia, että kyllä siinä aika paljon istumista oli, mutta onneks mulla oli maailman paras matkaseura!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti